Kävinpä tuossa lähikaupassa. Ostin salaattia, tomaattia, grillikanaa, leipää, mansikoita ja tyystin epähuomiossa myös 6-packin olutta. Sain noiden välttämättömyyshyödykkeideni keralla melkoisesti muutakin: salaatti, leipä ja mansikat olivat valmiiksi muoviin pakattuja, tomaatit pakkasin sellaiseen itse, grillikana oli muovilaatikossa ja jopa tuo 6-pack oli muoviin kääritty. Muovia, muovia, muovia… Kun tyypillisesti nuo ostokset pakataan vielä muovikassiin, niin yhdeltä ostoskäynniltä kertyy helposti melkoinen läjä muovitavaraa, jolle meillä ei ole muuta käsittelytapaa kuin sen tunkeminen roskiin.

Kuva: www.fotosearch.com

Mitäs minä tässä kuitenkaan valitan? Muovipakkaushan parantaa kiistatta ruuan säilyvyyttä ja muovi on halpaa, kevyttä, vesitiivistä sekä kestävää. Mutta muovi on paljon muutakin, eikä vähiten vakava ongelmajäte.

Luin jokin aika sitten Alan Weissmanin kirjan Maailma ilman meitä, joka käsittelee ihmisen vaikutuksia ympäristölleen, ja erityisesti sitä, mitä vaaditaan luonnolta, jotta noista vaikutuksista päästään aikanaan eroon, kun ihmisistä aika jättää. Tuo mainio kirja omisti kokonaisen luvun muoville: muovithan ovat ihmisen tuottamista jätteistä sikäli poikkeuksellisia, että ne ovat ihmisen näkökulmasta erittäin kestäviä. Niiden kestävyys vaihtelee, mutta mikään toistaiseksi valmistetuista muovilaaduista ei ole vielä täysin kadonnut. Eivätkä ne tule katoamaankaan vielä pitkään aikaan -  tai ainakaan kukaan ei tiedä varmuudella, milloin tuo tapahtuisi: muovihan on vielä verrattain uusi keksintö.

Kukaan ei myöskään tiedä kaikkia ympäristövaikutuksia, joita huikeat määrät muovisaasteita tuovat muassaan. Siitä irtoavat kemikaalit ovat ympäristölleen myrkyllisiä ja muovijäte itsessäänkin vahingollista. Muovit säilyvät mainiosti, koska ne eivät hajoa biologisesti missään järkevässä ajassa. Osa muoveista hajoaa kylläkin fotokemiallisesti, mutta näissäkin tapauksissa kyse on vain siitä, että UV-säteet pilkkovat polymeeriketjuja lyhyemmiksi.

Toistaiseksi muovia ei ravintonaan hyödynnä mikään muu tunnettu elollinen kuin nailonia syövä bakteeri, mutta varmaa on, että pian muovia nielee jokainen elollinen – myös sinä. Olet myös saattanut kuulla esim. 6-packien polyeteenirenkaiden tukehduttamista merisaukoista, nailonverkkojen kuristamista joutsenista tai liemikilpikonnista, jotka ovat syöneet mm. taskukampoja, nailonköysiä ja muovileluja. Kaikki dramaattisia ja konkreettisia esimerkkejä muovin aiheuttamista vahingoista, mutta todellinen uhka piilee siinä, mitä seuraa, kun muovia kertyy ravintoketjuumme. Muovirakeita on lähes kaikkialla.

Kun Pohjanmeren rannikolle huuhtoutuneiden myrskylintujen raatoja tutkittiin vastikään, niin 95% linnuista vatsasta löytyi muovia, keskimäärin 44 palasta – suhteellisesti määrä, joka vastaisi reilua 2 kg muovia keskikokoisessa ihmisessä. Pohtikaapa sitä ummetusta, joka seuraisi tuon määrän tarttumisesta suolistoon.  Aikoinaan kuviteltiin, että muovin tuottama jäteongelma katoaisi muovin murenemisen seurauksena ts. kun muovi murenisi silmin näkymättömäksi, niin ongelma olisi lakaistu tyylikkäästi maton alle ja voitaisiin unohtaa. Totuus on kuitenkin paljon karumpi: kun muovi näet on hajonnut jauhoksi (jos se sitä ylipäätään tekee), niin sitä tulevat nielemään mm. meriplanktonit, josta muovi päätyy sujuvasti osaksi muuta ravintoketjua - päätyen siis aikanaan myös ihmisiin. Ja muovia kertyy ravintoomme myös jauhoa suurempina paloina.

Muovisaasteita on valtavat määrät. Kun Englannissa tutkittiin rannikkojen hietikoita, niin pahimmin saastuneilla rannoilla jokaisessa hiekkakourallisessa oli vähintään 30 muoviraetta ts. tuo ”hiekka” oli todellisuudessa  n. 20%  muovia. Löydetty muovi koostui lähinnä granulaateista, joita muoviteollisuus käyttää raaka-aineenaan, mutta joukossa oli paljon muutakin muovijätettä. Muovi tukkii viemärit, sitä makaa kaikilla tien vierustoilla, kaatopaikoilla muovijätteestä voitaisiin kasata vuoria ja muovia kelluu valtamerissä mantereiden kokoisina lauttoina. Esim. Tyynenmeren pyörteessä kelluu muovijätelautta, joka v. 2005 oli kooltaan kutakuinkin yhtä suuri kuin Afrikan manner, n. 26 miljoonaa neliökilometriä. Tuon lautan muovimäärän mittasuhteet ovat astronomiset, ja suuria  lauttoja on 6 muutakin. Aikamoinen suoritus, koska nuo lautat ovat syntyneet vain viimeisen 50 vuoden aikana.

Suurien muovijätelauttojen lisäksi muoviin on pian vaikea olla törmäämättä muuallakin merissä: PVC-kääreitä, pullonkorkkeja, muovipusseja, kalaverkkoja, 6-packien renkaita, käytettyjä kondomeja, muovipulloja, pakasterasioita jne. kaikesta pienemmästä muovitavarasta puhumattakaan lilluu Itämeressäkin valtavat määrät. Valtamerialukset heittävät meriin n. 4 miljoonaa kiloa muovia vuodessa, n. 639000 muovisäiliötä päivittäin, mutta silti 80% merien muovisaasteista on peräisin maalta: teollisuudesta, jakeluketjun eri portaista ja yksityistalouksista.  

Muoviteollisuus tuottaa tällä hetkellä vuosittain granulaatteja n. 113 miljardia kiloa, ja määrät kasvavat jatkuvasti. Tuosta määrästä suurin osa ei katoa mihinkään pitkiin, pitkiin aikoihin. Muoviteollisuus on menestyvä teollisuuden ala, joka ei kanna vastuutaan ihmiskunnalle ja ympäristölleen vaan omistajilleen. Tyypillisimmät muovimme valmistetaan öljynjalostuksen sivutuotteista, joten nuo muovit perustuvat myös uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöön. Olisiko aika perätä vastuuta myös teollisuudelta ja miettiä vaihtoehtoja?  Ja kuluttajanakin voit vaikuttaa omilla valinnoillasi: biopussit ovat tavallista muovipussia ympäristöystävällisempiä (ja laadultaankin riittäviä vaikkeivat täysin muovin tasoa), muovikassit voi korvata paperikasseilla tai itse mukanaan tuomilla tavallisilla kasseilla - ja vähintään niitä kaupoista kertyneitä muovikasseja voi käyttää useampaan kertaan. Muovin käyttöä on pakko vähentää tai muovijäteongelma ratkaistava.

Kävin pari vuotta sitten Lontoon tiedemuseossa katsomassa muoviaiheista erikoisnäyttelyä. Näyttely oli täysin kritiikitön ja esitteli lähinnä vain muovin vielä suhteellisen lyhyttä historiaa ja sen monia käyttötapoja. Myös Suomi oli pienessä roolissa esillä: eräällä näyttelypisteellä pyöri naiivi mainoselokuva 60-luvun lopun ehkä kuuluisimmasta teollisuusinnovaatiostamme ts. muovisesta, lentävää lautasta muistuttavasta Futuro-talosta (http://fi.wikipedia.org/wiki/Futuro).  Tietenkin 60-luvulla maailma näytti vielä toiselta: elintason nousu ja tekniikan kehittyminen olivat 60-luvun todellisia megatrendejä, joten kyllä talotkin voitiin muovista valmistaa. Ympäristöä ja sen tulevaisuutta ei silloin pohdittu.

Toivottavasti ainakin ymmärrät, että näin tämä ei voi jatkua.

kuva: www.buzzvines.com