Pelko myy, ja aivan erityisesti kuolemanpelko. Mitä paremmin kohde on saatu peloteltua, sitä helpommin hänelle käyvät kaupaksi niin uskonnot, lääkkeet, puolustusmäärärahojen korotukset kuin uutisetkin. Pandemia on toki vakava uhka, mutta esimerkiksi sikainfluenssasta uutisointi sai alkuvaiheissaan täysin suhteettomat mittasuhteet. Kun sitten WHO julisti kesäkuun 11. päivä sikainfluenssan lopulta pandemiaksi, jäi tuo jo pienemmälle mediahuomiolle, joten ilmeisesti tietynlainen kyllästymispiste on nyt saavutettu.

Älä paina!  (kuva: http://regmedia.co.uk)

Sikainfluenssasta ja H1N1-viruksesta on alkanut lopulta tulla tarjolle myös uutta ja kiihkottomampaakin tietoa, josta esimerkkinä uusimmassa Tiede-lehden numerossa (6/2009) ollut mielenkiintoinen Husin infektiosairauksien ylilääkärin, professori Ville Valtosen pikkuhaastattelu liittyen sikainfluenssan tuleviin seurauksiin erityisesti Suomessa. Valtonen löi haastattelussa reilusti faktat pöytään ja juuri tämäntapaista kiihkotonta tietoa aiheesta soisi olevan tarjolla enemmänkin.

Vahvistettuja sairastapauksia on tällä hetkellä globaalisti n. 13000.  Valtosen mukaan olemme sikäli olleet onnekkaita, että sairastuneiden määrä olisi jo nyt moninkertainen, jos virus olisi ilmestynyt jonakin toisena vuodenaikana. Nyt, kun virus ilmaantui juuri pohjoisen pallonpuoliskon kesän kynnyksellä, se samalla antaa lääketieteelle paremmat mahdollisuudet seurata viruksen evoluutiota ennen kuin pandemia iskee täydellä voimallaan.

Fakta on, ettei ihmisestä toiseen leviävää influenssavirusta ole koskaan onnistuttu täysin pysäyttämään, mutta sen vaikutuksia voidaan rajoittaa ja taudin oireita hoitaa. Tautiin ei ole vielä rokotetta, mutta sellainen on odotettavissa lähikuukausina. Se onkin tarpeen, sillä tällä hetkellä sikainfluenssan hoidossa käytetyt viruslääkkeet Tamiflu ja Relenza vielä purevat , mutta asiantuntijoiden mukaan ainakin Tamiflu tulee muuttumaan tehottomaksi uusien lääkeresistenttien viruskantojen myötä.

Nyt, lääkkeiden vielä toimiessa, tauti ei olekaan erityisen tappava, ja esim. USA:ssa sikainfluenssaan sairastuneiden kuolleisuus on vain n. 0,1% ,mutta tuo luku tulee jonkin verran kasvamaan uusien viruskantojen kehittyessä. Ennusteiden mukaan viruksen ärhäköityminen johtaakin kuolleisuuden nousemiseen n. 1%:n sairastuneista.  Jos tuolloin esimerkiksi Suomessa oltaisiin vain viruslääkkeiden varassa, ja tauti iskisi ennakoiduissa 3 aallossa yhteensä 1,5 miljoonaan suomalaiseen, niin tuloksena olisi 15000 tautiin kuollutta.

Sikainfluenssarokotetta ehditään tekemään n. puolelle teollisuusmaiden asukkaista ja Suomessa on tarkoitus rokottaa koko väestö (tiedän, en puhu kolmannen maailman maista tässä yhteydessä mitään). On arvioitu, että rokote antaa n. 70% suojan tautia vastaan, jolloin pelkästään Suomessakin vältettäneen rokotteilla tuhansia kuolemia. Suomen hallitukselle Valtonen jakaakin kiitosta siitä, että se on toiminut tehokkaasti ja maksanut paikastamme rokotejonossa. Jos kaikki sujuu odotetusti, niin rokotteiden pitäisi olla käytettävissä Suomessa marras-joulukuussa. Kaikkiaan taudin arvioidaan tappavan maailmanlaajuisesti 1-2 miljoonaa ihmistä, hurjimmissa skenaarioissa jonkun verran enemmänkin. Kuulostaa ehkä paljolta, mutta kannattaa muistaa, että ihan tavallinen kausi-influenssakin tappaa n. puoli miljoonaa ihmistä vuosittain.

Näin maallikon silmin nimenomaan sikainfluenssan torjunnassa kyse on riskienhallinnasta. WHO ja hallitukset pelkäävät (aivan oikein), että jos tilanne uuden virustyypin kanssa karkaa käsistä ilman, että asiaan on mitenkään varauduttu, nuo seuraamuksetkin olisivat arvaamattomia. Ei kuitenkaan ole aivan itsestään selvää, että nimenomaan H1N1-viruksen torjuntaan kannattaa panostaa – ei välttämättä ainakaan kausi-influenssan torjunnan kustannuksella. Influenssavirusten evoluutio on nopeaa eikä niiden torjunta lainkaan triviaalia, joten siksi torjuntaresurssit pitäisi pystyä kohdentamaan tehokkaasti sinne, mistä ne tuottavat suurimmat hyödyt.  

kuva: H1N1-virus,  lähde: CDC, Centers for Disease Control and Prevention

En siis tällä tarkoita vähätellä sikainfluenssan uhkaa, enkä väheksyä siihen sairastuneiden tai heidän läheistensä kärsimyksiä. Paniikinlietsonta on kuitenkin turhaa, eikä se auta ketään.

Ollakseni avoin, vieroksun hieman myös sitä, että lääketieteen avulla pahennetaan planeettamme suurinta ongelmaa ts. liiallista väestönkasvua. Ennemmin tai myöhemmin luonto hakee tasapainon asiassa, ja tästä kirjoitan joskus toiste. Ihmiselämä on hieman yliarvostettua.