maanantai, 6. heinäkuu 2009

Muovinmakuinen tulevaisuus

Kävinpä tuossa lähikaupassa. Ostin salaattia, tomaattia, grillikanaa, leipää, mansikoita ja tyystin epähuomiossa myös 6-packin olutta. Sain noiden välttämättömyyshyödykkeideni keralla melkoisesti muutakin: salaatti, leipä ja mansikat olivat valmiiksi muoviin pakattuja, tomaatit pakkasin sellaiseen itse, grillikana oli muovilaatikossa ja jopa tuo 6-pack oli muoviin kääritty. Muovia, muovia, muovia… Kun tyypillisesti nuo ostokset pakataan vielä muovikassiin, niin yhdeltä ostoskäynniltä kertyy helposti melkoinen läjä muovitavaraa, jolle meillä ei ole muuta käsittelytapaa kuin sen tunkeminen roskiin.

1246912530_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kuva: www.fotosearch.com

Mitäs minä tässä kuitenkaan valitan? Muovipakkaushan parantaa kiistatta ruuan säilyvyyttä ja muovi on halpaa, kevyttä, vesitiivistä sekä kestävää. Mutta muovi on paljon muutakin, eikä vähiten vakava ongelmajäte.

Luin jokin aika sitten Alan Weissmanin kirjan Maailma ilman meitä, joka käsittelee ihmisen vaikutuksia ympäristölleen, ja erityisesti sitä, mitä vaaditaan luonnolta, jotta noista vaikutuksista päästään aikanaan eroon, kun ihmisistä aika jättää. Tuo mainio kirja omisti kokonaisen luvun muoville: muovithan ovat ihmisen tuottamista jätteistä sikäli poikkeuksellisia, että ne ovat ihmisen näkökulmasta erittäin kestäviä. Niiden kestävyys vaihtelee, mutta mikään toistaiseksi valmistetuista muovilaaduista ei ole vielä täysin kadonnut. Eivätkä ne tule katoamaankaan vielä pitkään aikaan -  tai ainakaan kukaan ei tiedä varmuudella, milloin tuo tapahtuisi: muovihan on vielä verrattain uusi keksintö.

Kukaan ei myöskään tiedä kaikkia ympäristövaikutuksia, joita huikeat määrät muovisaasteita tuovat muassaan. Siitä irtoavat kemikaalit ovat ympäristölleen myrkyllisiä ja muovijäte itsessäänkin vahingollista. Muovit säilyvät mainiosti, koska ne eivät hajoa biologisesti missään järkevässä ajassa. Osa muoveista hajoaa kylläkin fotokemiallisesti, mutta näissäkin tapauksissa kyse on vain siitä, että UV-säteet pilkkovat polymeeriketjuja lyhyemmiksi.

Toistaiseksi muovia ei ravintonaan hyödynnä mikään muu tunnettu elollinen kuin nailonia syövä bakteeri, mutta varmaa on, että pian muovia nielee jokainen elollinen – myös sinä. Olet myös saattanut kuulla esim. 6-packien polyeteenirenkaiden tukehduttamista merisaukoista, nailonverkkojen kuristamista joutsenista tai liemikilpikonnista, jotka ovat syöneet mm. taskukampoja, nailonköysiä ja muovileluja. Kaikki dramaattisia ja konkreettisia esimerkkejä muovin aiheuttamista vahingoista, mutta todellinen uhka piilee siinä, mitä seuraa, kun muovia kertyy ravintoketjuumme. Muovirakeita on lähes kaikkialla.

Kun Pohjanmeren rannikolle huuhtoutuneiden myrskylintujen raatoja tutkittiin vastikään, niin 95% linnuista vatsasta löytyi muovia, keskimäärin 44 palasta – suhteellisesti määrä, joka vastaisi reilua 2 kg muovia keskikokoisessa ihmisessä. Pohtikaapa sitä ummetusta, joka seuraisi tuon määrän tarttumisesta suolistoon.  Aikoinaan kuviteltiin, että muovin tuottama jäteongelma katoaisi muovin murenemisen seurauksena ts. kun muovi murenisi silmin näkymättömäksi, niin ongelma olisi lakaistu tyylikkäästi maton alle ja voitaisiin unohtaa. Totuus on kuitenkin paljon karumpi: kun muovi näet on hajonnut jauhoksi (jos se sitä ylipäätään tekee), niin sitä tulevat nielemään mm. meriplanktonit, josta muovi päätyy sujuvasti osaksi muuta ravintoketjua - päätyen siis aikanaan myös ihmisiin. Ja muovia kertyy ravintoomme myös jauhoa suurempina paloina.

Muovisaasteita on valtavat määrät. Kun Englannissa tutkittiin rannikkojen hietikoita, niin pahimmin saastuneilla rannoilla jokaisessa hiekkakourallisessa oli vähintään 30 muoviraetta ts. tuo ”hiekka” oli todellisuudessa  n. 20%  muovia. Löydetty muovi koostui lähinnä granulaateista, joita muoviteollisuus käyttää raaka-aineenaan, mutta joukossa oli paljon muutakin muovijätettä. Muovi tukkii viemärit, sitä makaa kaikilla tien vierustoilla, kaatopaikoilla muovijätteestä voitaisiin kasata vuoria ja muovia kelluu valtamerissä mantereiden kokoisina lauttoina. Esim. Tyynenmeren pyörteessä kelluu muovijätelautta, joka v. 2005 oli kooltaan kutakuinkin yhtä suuri kuin Afrikan manner, n. 26 miljoonaa neliökilometriä. Tuon lautan muovimäärän mittasuhteet ovat astronomiset, ja suuria  lauttoja on 6 muutakin. Aikamoinen suoritus, koska nuo lautat ovat syntyneet vain viimeisen 50 vuoden aikana.

Suurien muovijätelauttojen lisäksi muoviin on pian vaikea olla törmäämättä muuallakin merissä: PVC-kääreitä, pullonkorkkeja, muovipusseja, kalaverkkoja, 6-packien renkaita, käytettyjä kondomeja, muovipulloja, pakasterasioita jne. kaikesta pienemmästä muovitavarasta puhumattakaan lilluu Itämeressäkin valtavat määrät. Valtamerialukset heittävät meriin n. 4 miljoonaa kiloa muovia vuodessa, n. 639000 muovisäiliötä päivittäin, mutta silti 80% merien muovisaasteista on peräisin maalta: teollisuudesta, jakeluketjun eri portaista ja yksityistalouksista.  

Muoviteollisuus tuottaa tällä hetkellä vuosittain granulaatteja n. 113 miljardia kiloa, ja määrät kasvavat jatkuvasti. Tuosta määrästä suurin osa ei katoa mihinkään pitkiin, pitkiin aikoihin. Muoviteollisuus on menestyvä teollisuuden ala, joka ei kanna vastuutaan ihmiskunnalle ja ympäristölleen vaan omistajilleen. Tyypillisimmät muovimme valmistetaan öljynjalostuksen sivutuotteista, joten nuo muovit perustuvat myös uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöön. Olisiko aika perätä vastuuta myös teollisuudelta ja miettiä vaihtoehtoja?  Ja kuluttajanakin voit vaikuttaa omilla valinnoillasi: biopussit ovat tavallista muovipussia ympäristöystävällisempiä (ja laadultaankin riittäviä vaikkeivat täysin muovin tasoa), muovikassit voi korvata paperikasseilla tai itse mukanaan tuomilla tavallisilla kasseilla - ja vähintään niitä kaupoista kertyneitä muovikasseja voi käyttää useampaan kertaan. Muovin käyttöä on pakko vähentää tai muovijäteongelma ratkaistava.

Kävin pari vuotta sitten Lontoon tiedemuseossa katsomassa muoviaiheista erikoisnäyttelyä. Näyttely oli täysin kritiikitön ja esitteli lähinnä vain muovin vielä suhteellisen lyhyttä historiaa ja sen monia käyttötapoja. Myös Suomi oli pienessä roolissa esillä: eräällä näyttelypisteellä pyöri naiivi mainoselokuva 60-luvun lopun ehkä kuuluisimmasta teollisuusinnovaatiostamme ts. muovisesta, lentävää lautasta muistuttavasta Futuro-talosta (http://fi.wikipedia.org/wiki/Futuro).  Tietenkin 60-luvulla maailma näytti vielä toiselta: elintason nousu ja tekniikan kehittyminen olivat 60-luvun todellisia megatrendejä, joten kyllä talotkin voitiin muovista valmistaa. Ympäristöä ja sen tulevaisuutta ei silloin pohdittu.

Toivottavasti ainakin ymmärrät, että näin tämä ei voi jatkua.

1246912378_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

kuva: www.buzzvines.com

lauantai, 20. kesäkuu 2009

Moottorin pärinää ja pauketta

Toivon, että moottoriurheilu jonakin kauniina päivänä kielletään! Tai jos ei kielletä, niin toivon ainakin moottoriurheilun muuttuvan niin paheksutuksi ja kalliiksi, että moinen kilpailutoiminta muuttuu täysin kannattamattomaksi ja nykylaajuudessaan katoaa.

Näin siksi, koska moottoriurheilu on vahingollista toimintaa. Se on vahingollista ennen kaikkea siksi, koska se ympäristöään raiskaavana ja luonnonvaroja tuhlaavana ruokkii täydellisen vääriä ja haitallisia arvoja samalla edistäen moista vastuuttomuutta ja ympäristöstä piittaamattomuutta muuallakin. Lisäksi moottoriurheilu ruokkii riskejä kaihtamattomia, röyhkeitä ajotapoja ja siten osaltaan antaa vaarallisia roolimalleja varsinkin nuorille miespuolisille kuskeille, joista hämmästyttävän moni haluaa itse kokeilla hallitseeko kesäautoaan kuten Räikkönen Ferrariaan. Kymmenet nuoret päätyvätkin holtittomien ajotapojensa takia mullan alle joka vuosi, nopeusrajoituksethan ovat vain heikkopäisille tarkoitettuja. Vaikka luonnonvalinta karsiikin liikenteestä usein sen vastuuttomimman aineksen, niin silti tuo on minusta valitettavaa - jos ei muuten, niin siksi, että tuo kaahaava vähemmistö vie mukanaan myös sivullisia.

1245490839_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Pois alta elukat, risut ja männynkävyt! (kuva: www.fotosearch.com)

Onhan moottoriurheilu tietysti sekä tylsää että tyhmää seurattavaa, mutta tylsyys tai tyhmyys ei vielä itsessään ole syy kieltää mitään. Ehkä moottoriurheilun imago kärsii myös hieman kuluneen vuoden vastuuttomimmasta poliittisesta lausunnosta, jonka antoi eurovaalien alla nyt jo onneksi entinen europarlamentaarikko ja rallikuski Ari Vatanen. Hänhän kertoi meille ympäristönäkemyksistään, jotka lyhyesti luonnehdittuna ovat täyttä roskaa.

http://www.hs.fi/urheilu/artikkeli/Europarlamentaarikko+Ari+Vatanen+Iso+hiilijalanjälki+on+merkki+menestyksestä/1135246183829

Moottoriurheilun ystävät alkavat tässä kohtaa mielellään kertomaan kuinka paljon tekniikka on mennyt eteenpäin moottoriurheilun ansiosta. Tuokin argumentti, vaikka olisi tottakin, on kovin ontuva: vielä enemmän tekniikkaa ovat edistäneet sodat ja niihin valmistautuminen – tekeekö se sodista yhtään sen toivottavampia? Kannattaako sodankäynti tuon teknologian saamiseksi? Ja miksi vastaavaa teknistä kehitystä ei saataisi aikaan ilman moottoriurheilua? Ja tarvitaanko ylipäätään kaikkea tuosta kehitystä? Miksi noita kehitysinnovaatioita suunnataan lähinnä nopeuden ja tehon maksimointiin, kun innovaatioita tarvittaisiin vaikkapa akkuteknologiassa, polttoaineen kulutuksen minimoinnissa ja polttomoottorien korvaamisessa ympäristöystävällisiillä vaihtoehdoilla?  

1245490821_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

pärinäpojat paratiisissaan (kuva: www.fotosearch.com)

Olen vilpittömän iloinen formula ykkösten ”kriisistä” ja hajoamisesta, ja toivonkin, että mokoma vastuuton pelleily loppuu kokonaan. Aiheeseen sopivasti sanoisin jopa, että mitä nopeammin niin käy, sen parempi. Maikkarikin voisi korvata formulalähetykset jollakin oikeasti kiinnostavalla ohjelmalla - se olisikin Maikkarille jotakin aivan uutta.


perjantai, 19. kesäkuu 2009

Pandemia tulee, paetkaa!

Pelko myy, ja aivan erityisesti kuolemanpelko. Mitä paremmin kohde on saatu peloteltua, sitä helpommin hänelle käyvät kaupaksi niin uskonnot, lääkkeet, puolustusmäärärahojen korotukset kuin uutisetkin. Pandemia on toki vakava uhka, mutta esimerkiksi sikainfluenssasta uutisointi sai alkuvaiheissaan täysin suhteettomat mittasuhteet. Kun sitten WHO julisti kesäkuun 11. päivä sikainfluenssan lopulta pandemiaksi, jäi tuo jo pienemmälle mediahuomiolle, joten ilmeisesti tietynlainen kyllästymispiste on nyt saavutettu.


1245403074_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Älä paina!  (kuva: http://regmedia.co.uk)

Sikainfluenssasta ja H1N1-viruksesta on alkanut lopulta tulla tarjolle myös uutta ja kiihkottomampaakin tietoa, josta esimerkkinä uusimmassa Tiede-lehden numerossa (6/2009) ollut mielenkiintoinen Husin infektiosairauksien ylilääkärin, professori Ville Valtosen pikkuhaastattelu liittyen sikainfluenssan tuleviin seurauksiin erityisesti Suomessa. Valtonen löi haastattelussa reilusti faktat pöytään ja juuri tämäntapaista kiihkotonta tietoa aiheesta soisi olevan tarjolla enemmänkin.

Vahvistettuja sairastapauksia on tällä hetkellä globaalisti n. 13000.  Valtosen mukaan olemme sikäli olleet onnekkaita, että sairastuneiden määrä olisi jo nyt moninkertainen, jos virus olisi ilmestynyt jonakin toisena vuodenaikana. Nyt, kun virus ilmaantui juuri pohjoisen pallonpuoliskon kesän kynnyksellä, se samalla antaa lääketieteelle paremmat mahdollisuudet seurata viruksen evoluutiota ennen kuin pandemia iskee täydellä voimallaan.

Fakta on, ettei ihmisestä toiseen leviävää influenssavirusta ole koskaan onnistuttu täysin pysäyttämään, mutta sen vaikutuksia voidaan rajoittaa ja taudin oireita hoitaa. Tautiin ei ole vielä rokotetta, mutta sellainen on odotettavissa lähikuukausina. Se onkin tarpeen, sillä tällä hetkellä sikainfluenssan hoidossa käytetyt viruslääkkeet Tamiflu ja Relenza vielä purevat , mutta asiantuntijoiden mukaan ainakin Tamiflu tulee muuttumaan tehottomaksi uusien lääkeresistenttien viruskantojen myötä.

Nyt, lääkkeiden vielä toimiessa, tauti ei olekaan erityisen tappava, ja esim. USA:ssa sikainfluenssaan sairastuneiden kuolleisuus on vain n. 0,1% ,mutta tuo luku tulee jonkin verran kasvamaan uusien viruskantojen kehittyessä. Ennusteiden mukaan viruksen ärhäköityminen johtaakin kuolleisuuden nousemiseen n. 1%:n sairastuneista.  Jos tuolloin esimerkiksi Suomessa oltaisiin vain viruslääkkeiden varassa, ja tauti iskisi ennakoiduissa 3 aallossa yhteensä 1,5 miljoonaan suomalaiseen, niin tuloksena olisi 15000 tautiin kuollutta.

Sikainfluenssarokotetta ehditään tekemään n. puolelle teollisuusmaiden asukkaista ja Suomessa on tarkoitus rokottaa koko väestö (tiedän, en puhu kolmannen maailman maista tässä yhteydessä mitään). On arvioitu, että rokote antaa n. 70% suojan tautia vastaan, jolloin pelkästään Suomessakin vältettäneen rokotteilla tuhansia kuolemia. Suomen hallitukselle Valtonen jakaakin kiitosta siitä, että se on toiminut tehokkaasti ja maksanut paikastamme rokotejonossa. Jos kaikki sujuu odotetusti, niin rokotteiden pitäisi olla käytettävissä Suomessa marras-joulukuussa. Kaikkiaan taudin arvioidaan tappavan maailmanlaajuisesti 1-2 miljoonaa ihmistä, hurjimmissa skenaarioissa jonkun verran enemmänkin. Kuulostaa ehkä paljolta, mutta kannattaa muistaa, että ihan tavallinen kausi-influenssakin tappaa n. puoli miljoonaa ihmistä vuosittain.

Näin maallikon silmin nimenomaan sikainfluenssan torjunnassa kyse on riskienhallinnasta. WHO ja hallitukset pelkäävät (aivan oikein), että jos tilanne uuden virustyypin kanssa karkaa käsistä ilman, että asiaan on mitenkään varauduttu, nuo seuraamuksetkin olisivat arvaamattomia. Ei kuitenkaan ole aivan itsestään selvää, että nimenomaan H1N1-viruksen torjuntaan kannattaa panostaa – ei välttämättä ainakaan kausi-influenssan torjunnan kustannuksella. Influenssavirusten evoluutio on nopeaa eikä niiden torjunta lainkaan triviaalia, joten siksi torjuntaresurssit pitäisi pystyä kohdentamaan tehokkaasti sinne, mistä ne tuottavat suurimmat hyödyt.  

1245403094_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

kuva: H1N1-virus,  lähde: CDC, Centers for Disease Control and Prevention

En siis tällä tarkoita vähätellä sikainfluenssan uhkaa, enkä väheksyä siihen sairastuneiden tai heidän läheistensä kärsimyksiä. Paniikinlietsonta on kuitenkin turhaa, eikä se auta ketään.

Ollakseni avoin, vieroksun hieman myös sitä, että lääketieteen avulla pahennetaan planeettamme suurinta ongelmaa ts. liiallista väestönkasvua. Ennemmin tai myöhemmin luonto hakee tasapainon asiassa, ja tästä kirjoitan joskus toiste. Ihmiselämä on hieman yliarvostettua.

 

lauantai, 9. toukokuu 2009

Punainen vaate

Syyskuun 26. päivä v. 2005, Helsingin yliopiston päärakennus ja sen suuri juhlasali; paikka on viimeistä sijaa myöten täynnä, ja myös aulatiloissa on runsaasti salin ulkopuolelle jääneitä, mutta heitäkin varten salin tapahtumat välitettiin paikalla oleviin TV-monitoreihin. Salissa on median lisäksi paljon julkisuudesta tuttua yliopistoväkeä - ja tietysti myös runsain joukoin meitä tavallisia mattimeikäläisiä, jotka olivat tulleet paikalle ehkä useimmiten silkasta uteliaisuudesta - toki tapahtuman aihekin useimpia kiinnostaen. Ilmassa leijui suuren urheilujuhlan tuntu, vaikka alkamassa oli Suomen kulttuurirahaston 11. Yrjö Reenpää-luento! Kyseessä ei kuitenkaan ollut aivan mikä tahansa tilaisuus, sillä tällä kertaa luennoijana oli eräs tiedemaailman suurimmista julkkiksista: Richard Dawkins astuu puhujakorokkeelle.

1241869006_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

(kuva toisesta luennosta: RichardDawkins.net)

Yleisöllä oli selvästi ristiriitaisia odotuksia tapahtumaa kohtaan – osa yleisöstä odotti Dawkinsia innostuneena (tunnustan kuuluneeni tuohon joukkoon), kun taas eräät vaikuttivat lähinnä siltä, että heidät olisi ollut ehkä parempi tuoda saliin vain turvatarkastuksen kautta. Tilanne oli jännittynyt, ja muistan kuulleeni etukäteisspekulointeja jopa mahdollisista järjestyshäiriöistä. Syy moisiin spekulointeihin ei ollut niinkään juhlaluennon aihe - hieman kuluneelta vaikuttava ”Is Evolution Predictable?” - kuin juhlapuhujan persoona.

Richard Dawkins on Oxfordin yliopiston tieteen kansantajuistamisen (nyk. emeritus) professori, eläintieteiden tohtori, evoluutiobiologi ja huikean menestynyt kirjailija. Hän on Ison-Britannian kansallisen tiedeakatemian Royal Societyn jäsen, lukuisten yliopistojen kunniatohtori sekä voittanut useita tiede- ja kirjallisuuspalkintoja. Onpa hänet kertaalleen äänestetty Britannian älykkäimmäksikin – kaksinkertaisella äänimäärällä toiseksi sijoittuneeseen. Alkujaan Dawkins tuli tunnetuksi monista evoluutiota käsittelevistä kirjoistaan kuten ”Geenin itsekkyys”, ”Sokea kelloseppä” ja ”Viesti miljardien vuosien takaa” - ja hän onkin eräs geenikeskeisen ja gradualistisen evoluutionäkemyksen johtavimpia nimiä ja tehnyt suuren työn evoluution mekanismien ymmärrettäväksi tekemisessä suurelle yleisölle. Mutta ennen kaikkea Dawkins tunnetaan hänen lukuisista esiintymisistään tv- ja radio-ohjelmissa sekä erinäisissä dokumenttielokuvissa. Syy kuitenkin siihen, miksi Dawkins niin voimakkaasti jakaa mielipiteet , liittyy hänen suhtautumiseensa uskontoihin. Richard Dawkins on näet avoimesti ateistinen, jopa uskontovastainen, ja mikä tärkeintä: hän ei kaihda tuon sanomista ääneen! Hän postuloi uskontokritiikkinsä koko laajuudessaan vasta kirjassaan Jumalharha tuon Helsingin luennon jälkeen, mutta monet hänen näkemyksistään oli tuotu hyvin esiin jo hänen aiemmissakin kirjoissaan, joissa Dawkins on mm. ampunut alas lukuisia kreationistien väittämiä.

Tiedemaailmassa, varsinkin luonnontieteissä, ei ateistinen tiedemies ole mikään poikkeus, mutta se tapa, jolla Dawkins uskontoja käsittelee, sitä kyllä on. Tiede ei ole missään nimessä ateistista, eikä ateismikaan tieteellistä, mutta silti tiede suhtautuu uskontoihin useimmiten silkkihansikkain. Metodologinen naturalismi ei sulje pois mahdollisuutta, että asioille löydettäisiin uusia selityksiä, jotka voisivat nykytiedon valossa vaikuttaa yliluonnollisilta. Tiede ei vain käytä moisia selityksiä, koska niitä ei voi havaita – tiede ei väitä, etteikö metsissä asuisi pieniä peikkosia, mutta koska nuo pienet peikkoset vaikutuksineen ovat tyystin havaitsemattomissa (vaikka naapurin setä väitti niitä nähneensäkin), eikä niiden olemassaolemattomuutta voi todistaa, niin tiede yksinkertaisesti  sivuuttaa ne. Vain väitteenvaraisella selityksellä ei tee mitään, koska sen oikeellisuutta on mahdotonta tarkistaa. Peikkoset ovat tässä suhteessa samalla viivalla Jumalan kanssa. Se, että monet meistä suhtautuvat skeptisesti pieniin peikkosiin, mutta tekevät sitten poikkeuksen Jumalan kohdalla, on se, mitä Dawkins kritisoi. Asiaa voi myös tarkastella todennäköisyyksien kautta: onko havaintojen perusteella yhtä perusteltua väittää, että Jumala on kuin ei ole? Usein kuvitellaan, että nuo vaihtoehdot olisivat yhtä todennäköisiä, mutta onko todellakin näin? Jos vastasitte kyllä, niin miettikääpäs hetki ainakin sitä, mihin tuo vastauksenne perustuu.

Moni tiedemies tyytyy vallitsevaan sovinnolliseen Jumalan olemassaolokysymyksen sivuuttavaan suhtautumistapaan, jonka mukaan tiede ja uskonnot eivät käsittele samoja asioita. Puhutaan nk. non-overlapping magisteriasta (NOMA), jonka perusajatus on se, että luonnontieteet kattavat empiirisen alueen kysymykset, kun taas uskonnot hoitavat perimmäisyyskysymykset ja arvot - tuo ajatus on muuten Stephen J. Gouldilta peräisin. Dawkins on kuitenkin mielestäni täysin oikeutetusti huomauttanut, ettei ole mitään perusteltua syytä väittää perimmäisiinkään kysymyksiin liittyen, että vaikka luonnontieteet eivät niihin koskaan kykenisi vastaamaankaan,  että uskonnotkaan pystyisivät.

 ““There may be some deep questions about the cosmos that are forever beyond science. The mistake is to think that they are therefore not beyond religion too.””

On myös perin merkillistä, että moni tiedemies katsoo läpi sormiensa uskontojen toistuvaa tunkeilua tieteen tontille ja kuitenkin nuo samat tiedemiehet saattavat paheksua kollegojensa kreationismiin liittyviä kannanottoja. Mitä muuta kreationismi on kuin luonnontieteiden tontille tuleva kannanotto, joka sotii käytännössä kaikkia luonnontieteitä vastaan? Mitä NOMA:lle tässä yhteydessä tapahtui, vai koskeeko NOMA vain tiedeyhteisöä? Dawkins ei sorru mokomaan pelleilyyn. Hän on lyönyt uskontoja ja erityisesti kreationismia isolla lekalla aina tilaisuuden tullen myös evoluutioaiheisissa teoksissaan. Vastavuoroisesti kreationistisessa kirjallisuudessa Dawkinsia on usein muistettu lämmöllä.

Helsingin luennossaan Dawkins pitäytyi evoluutioaiheessaan. Hän kertoi evoluution ennustettavuuteen liittyen paljon mm. konvergentista evoluutiosta ts. siitä, että erilaisissa ympäristöissäkin evoluutio johtaa usein samantyyppisiin ratkaisuihin. Tuolla hän tarkoitti sitä, että vaikka evoluution kulku olisi joskus varhaisissa vaiheissaan poikennutkin tapahtuneesta, niin silti olisi luultavaa, että tänne olisi kehittynyt mm. näkeviä, kuulevia, haistavia, lentämään ja uimaan kykeneviä lajeja. Vastaavat kehityskulut toistuvat erilaisista lähtökohdistakin. Yksityiskohtia ei siis voitaisi ennustaa, mutta tiettyjä yleisempiä asioita kyllä. Luento oli mainio ja sujui häiriöittä. Ellei häiriöksi lasketa sitä, että isännät joutuivat luennon jälkeen hieman hätistelemään innokkaimpia, jotka halusivat vaihtamaan muutaman sanan Dawkinsin kanssa. En tiedä, oliko paikalla lopultakaan järjestykenvalvojia, mutta ainakaan en sellaisia nähnyt.

Noin viikkoa myöhemmin (2.10.2005) oli Helsingin Sanomissa Dawkinsin haastattelu, jossa hän kertoi mm. evoluutionäkemyksistään ja mielipiteistään USA:n poliittisesta ilmastosta ja ID-liikkeestä. Dawkins sanoo haastattelun lopussa myös ymmärtävänsä, että hänen jyrkistä asenteistaan voi olla haittaakin, ja hän sanoi ongelman olevan saman kuin lääkärillä, joka toteaa vakavan sairauden: kertoako potilaalle totuus vai valkoinen valhe.

Dawkinsin mielestä on parempi puhua totta. Ei ihme, että hän on punainen vaate niin monille.


 

1241868191_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 “”Darwin made it possible to be an intellectually fulfilled atheist.””

 

tiistai, 5. toukokuu 2009

Myyrät työssään

Koululaitoksemme kansainvälisissä vertailututkimuksissa saavuttamia hyviä oppimistuloksia hehkutetaan mediassa usein ja mielellään. Niin nytkin. Uunituoreen Pisa-tutkimuksen ( http://www.ess.fi/?article=234620 ) mukaan suomalaispiltit ovat hyvin perillä myös luonnontieteistä. OECD-maista vain kuulemma Uusi-Seelanti yltää samalle tasolle. Mikä ettei tuota kelpaisi hehkuttaakin, kuulostaahan tuo kaikki todella upealta: hyvin toimiva koululaitos tuottaa luonnontieteelliseltä osaamiseltaan huippuluokkaa olevia yksilöitä tutkimaan ympäristöämme,  hankkimaan siitä luotettavaa tietoa ja mahdollisesti löytämään niitä uusia innovaatioita, joita totisesti tullaan tarvitsemaan lähivuosikymmeninä enemmän kuin koskaan ihmiskunnan kirjoitetun historian aikana. Ilmastonmuutos ja sen muassaan tuomat ongelmat tulevat olemaan ihmiskunnan historiassa vertaansa vailla.

 

Suomalaisen koulujärjestelmän läpäisseiden luulisi siis hallitsevan luonnontieteitä. Vaan mitenkähän on? Miten ihmeessä tuo Pisa-tutkimus käy yksiin sen tosiasian kanssa, että Suomessa yli 30% väestöstä kuitenkin kiistää erään luonnontieteiden keskeisimmistä teorioista? Teorian, joka tiedeyhteisön sisällä nauttii täysin suvereenia luottamusta, ja jonka tueksi on esittää massiivinen, yhtenäinen ja monipuolinen todistusaineisto, joka saa kiistatonta tukea monelta tieteenalalta - puhumattakaan siitä, että itse ilmiö on suoraan luonnosta havaittavissa.

 

Viittaan tietysti evoluutioon ja evoluutioteoriaan, modernin biologian kovaan ytimeen. Mihin tuo osaaminen tässä asiassa oikein katoaa? Vai onko vain niin, ettei osaaminen olekaan se ongelma? Muissa pohjoismaissa tuloksissa ei ole vastaavaa ristiriitaa, esim. Ruotsissa evoluution kieltäjien määrä on n. 10%. Miksei vastaavaa ristiriitaa voi myöskään havaita muiden luonnontieteen paradigmojen osalla? Miksi esim. atomiteoria tai painovoimateoria eivät törmää samanlaiseen kieltämiseen?

 

Syy on tietysti vanha tuttu: monien uskonnollisten piirien vieroksunta niitä asioita kohtaan, jotka jonkun tulkinnan mukaan ovat heidän uskontonsa opetusten kanssa ristiriidassa. Esimerkiksi Raamatun luomiskertomusta pidetään usein ristiriitaisena evoluutioteorian kanssa. Ev.lut kirkon mukaan tuota ristiriitaa ei todellisuudessa ole. Sen paremmin valtionkirkkomme, kuin suurin osa suomalaisista kristityistä muutenkaan, ei kiistä evoluutiota, mutta tämä ei valitettavasti ole asian koko kuva. Suomessa herätyskristilliset ja muut evoluution uskonnollisista syistä kiistävät tahot (esim. helluntailaiset, adventistit, jehovan todistajat, islam... ja myös monet vanhoilliset ev.lut kirkon jäsenet) elävät ja voivat hyvin - ja juuri nuo piirit mielellään evoluutiosta puhuessaan käyttävät harhaanjohtavia, vähätteleviä tai jopa valheellisia ilmaisuja kuten "vain teoria", "uskonasia", "todisteeton", "ateistinen" jne.

 

Päinvastaisesta epärehellisestä ja äänekkäästä propagandasta huolimatta kehitysopille ei ole olemassa ainakaan tunnettua tieteellistä vaihtoehtoa. Uskonnollisten piirien tieteellisenä markkinoima "Älykäs suunnittelu" (ID) on todellisuudessa pelkkää metafysiikkaa, perusteetonta höttöä, jolla perinteinen luomiskertomus pyritään kuorruttamaan niin, ettei väitteen puhdas uskonnollisuus olisi niin itsestään selvää. ID-kreationisteilla ei ole kuitenkaan tarjota mitään selitystä (testattavissa olevasta hypoteesista puhumattakaan) itse suunnittelusta, sen toteuttaneesta luomisesta (tai rakentamisesta), suunnittelijasta tai suunnittelijan alkuperästäkään. On vain joukko uskonvaraisia väitteitä. Tähän asti jokainen ID-liikkeen luonnosta tarjoama "suunnitteluesimerkki", kuten bakteerimoottori, verenhyytymis- ja immuunijärjestelmät, silmä jne, on lähemmässä tarkastelussa osoittautunut täysin mahdolliseksi kehittyä puhtaan luonnollisin prosessein. 

 

ID:n uskonnollinen luonne on myös paljastunut ID-liikkeen amerikkalaisesta päämajasta Discovery Instituutista vuotaneesta Wedge-asiakirjasta, jossa on tarkasti kuvattu liikkeen vähemmän julkiset tavoitteet. Niihin kuuluvat mm. metodologisen naturalismin syrjäyttäminen luonnontieteellisen metodin päätoimintatapana ja ID:n saaminen kouluopetukseen USA:ssa monien muiden uskonnollisten tavoitteiden ohella (kts. Wikipedia "Wedge-strategia"). ID:n uskonnollinen luonne ilmenee myös tarkasteltaessa, mistä ID-liike saa rahoituksensa, oppimateriaalinsa ja millainen vakaumus ID-advokaateilla itsellään on. Suomessakin tunnetuimmat ID-propagandistit Matti Leisola, Tapio Puolimatka ja Pekka Reinikainen ovat kaikki tunnettuja kristillisestä vakaumuksestaan.

No, miksi ID:n tapaista uskontoa sitten halutaan markkinoida tieteenä? Syy on tietenkin tieteen dominoiva asema puhuttaessa tiedosta ja uskontojen yhteiskunnallisen aseman jatkuva murentuminen länsimaissa. Moni kreationisti syyttää nimenomaan tiedettä monista yhteiskunnallisista ja moraalisista ongelmista. Tieteellä on kiistaton "totuushegemonia" ts. se tarjoaa parasta, perustelluinta ja luotettavinta tietoa. Tieteen paradigmoja opetetaan koulussa ja mediassa tietona, uskontoja vain uskon asioina. Tuo totuushegemonia vietiin uskonnoilta itse asiassa vasta 1800-luvulla, ja monet uskonnolliset piirit käyvät edelleenkin apinan raivolla tätä "maailmankuvien sotaa", jolla he haluavat palauttaa uskonnoille sen entisen legitiimin aseman. Tieteellinen status sopisi tähän tarkoitukeen mainiosti. Mikä olisi nyky-yhteiskunnassa parempi argumentti uskonnolle kuin se, että uskonto olisikin validia "tietoa", jolla olisi sama status kuin tieteellisellä tiedolla nykyisellään on.

 

Puolimatkan tapaiset ID-propagandistit mielellään hämärtävät tuota tiedon ja uskon rajaa, pyrkien siten tuota uskonsa legitiimiyttä kohottamaan. Ongelma on siinä, että tuolla myyräntyöllä on hintansa. Uskon alttarille alistetaan tässä ei vain koko tieteellinen metodi, vaan myös kaikki se, mitä tietona tai tieteenä voidaan ylipäätään enää pitää. ID-advokaattien vaatimilla tieteen kriteereillä tieteenä jouduttaisiin pitämään myös astrologiaa, numerologiaa, ufologiaa ja monia muita vähintään kyseenalaisia väitteenvaraisia asioita. Humpuukia, jolle ei nykyisellään löydy luonnontieteiden mentelmällisen ytimen, metodologisen naturalismin tukea himpunkaan vertaa.

 

Suomessa ei pidä antaa kreationistien myyräntyölle periksi. Kreationismi on vahingollinen ilmiö, joka johtaa yhteisten resurssien haaskaamiseen ja vaarantaa koko tieteen tekemisen tavan ja yhteiskunnan siihen kohdistamat tavoitteet. Asiaan on kyllä herätty, ja esim. skeptikkojen yhdistys Skepsis ry on jakanut useampia Huuhaa-palkintoja nimenomaan kreationismiin (tai ID-kreationismiin) liittyen, viimeksi kuluvana vuonna palkinnon pokkasi Puolimatkan kirjoja julkaisevan Suomen Evankelisluterilaisen kansanlähetysseuran kustannusosakeyhtiö Uusi tie. Tuo palkinto tiesi paikkansa.

Vahinko on kuitenkin jo tapahtunut. Moni hyvin koulutettu suomalaislapsi saa vanhempiensa ja muiden uskonnollisten kasvattajiensa välityksellä väärän kuvan maailmasta. Siinä ei auta vaikka lapsi koulussa vastaisi kuten opetetaan, jos hän  kuitenkin todellisuudessa hylkää nuo opetukset. Kreationistien tekemä myyräntyö kouluopetuksen dismissaajina on paitsi yhteiskunnalle selkeä kustannus, niin myös noille huijatuille lapsille itselleen henkilökohtainen menetys. Voidaan vain arvailla kuinka lahjakkaita ympäristötutkijoita tai muita biologian ammattilaisia jää hakeutumatta alalle uskottuaan lahkosaarnaajaa biologianopettajansa sijaan. Noiden valintojen seurauksia voimme vain arvailla.

 

Siinä Pisa-tutkimuksessa muuten perää pitävät Kreikka, Italia, Meksiko, Portugali, Espanja ja Turkki. Voisiko uskontojen perinteisellä asemalla noissa maissa olla mitään tekemistä huonojen oppimistulosten kanssa?

 

  • Blogi-arkisto

  • Henkilötiedot

    Kerettiläistä ajattelua, ateistista moraalia ja toisinaan jumalattoman tärkeää asiaakin.

  • Tagipilvi